Lonkkaleikatut! Nyt kiinnostaa, miten olette kuntoutuneet lonkan tekonivelleikkauksesta. Keskiviikkona pääsen operoitavaksi. 8 vuoden pitkä piina on tullut päätökseen; tosin todella kipeänä olen ollut n. vuoden ajan. Kertokaas kanssakärsijät, miten omalla kohdalla on leikkaus ja siitä kuntoutuminen mennyt?
Itselläni sama operaatio 10 vuotta sitten. Leikkaus meni hyvin, sairaalassa kolme yötä, jona aikana kivunlievitys hyvää ja opetettiin “kävelemään” ja portaissa liikkumista + hyvät kuntouttamusohjeet mukaan kotiin. Kotona tein uutterasti töitä jalan kuntouttamiseen, otin särkylääkettä reippaasti (koska kipuja oli joskus paljonkin) ja etenin liikkumisessa varovasti mutta sitkeästi step by step.
Kuuden viikon kuluttua oli jo melko vakaisaa liikkua yhden kepin kanssa ja siitä se homma eteni. Tuleva talvi liukkaineen vähän arastutti ulkona liikkumisessa, mutta äkkiä siihen “uuteen kävelemiseen” tottui, kun mm. entisenlaiset säryt puuttuivat, tuli rohkeutta lisää.
Se, mikä oli pelottavaa ja epämiellyttävää oli kotimatka sairaalasta kotiin paaritaksilla, kun muutenkin poden ahtaan paikan kammoa. Onneksi matka kesti alle puoli tuntia. Toinen oli särkylääke PanaCod, jota määrättiin reseptillä kipulääkkeeksi. Se oli täysin sopimaton minulle, ja äkkiä vaihdoin Buranaan + PanaDoliin.
Mene rauhallisin mielin leikkaukseen, ja tee tunnollisesti “kotitehtävät” eli päivittäiset kuntoutusharjoitukset, niin kaikki menee hyvin!
1 tykkäys
Oma lonkan tekonivel viettää joulukuussa 20 vuotis synttäreitä. Leikkauksesta toipuminen oli yllättävän helppoa ja kivutonta.
Kotiin pääsin joulu aatonaattona, jouluaattona menin koneelle ja kirjauduin nivelnettiin.
Ulkona liikkumista rajoitti liukas kelin. Lonkka on ollut kivuton viimeiset 20 vuotta.
Onnea leikkaukseen ja kuntoutukseen.
1 tykkäys
Onneksi olkoon, että pääset pian kivuista eroon! Minulta leikattiin vasen lonkka keväällä 2020 ja oikea vuosi sitten. Molemmista toivuin nopeasti, pääsin sauvoista eroon n. neljän viikon kuluttua ja pyörällä ajamaan samoihin aikoihin. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen minulle tuli karmea ummetus ilmeisesti opioidisärkylääkkeen seurauksena. Muita mainittavia ongelmia ei ollut. Toisen leikkauksen jälkeen parin kuukauden kuluttua leikattu lonkka tuli niin kipeäksi, etten pystynyt kävelemään ontumatta. Syytä ei löytynyt, ja muutaman viikon kuluttua kipu meni ohi.
1 tykkäys
Täältä samanlainen tarina. “Puujalkani” täyttää pian 13 vuotta, ja sitä ei huomaakaan.
Itse sain hyvin varovaiset ohjeet leikkauksen jälkeen, 6 viikkoa ns. puolipainovaraus, eli kepeillä mentiin. “Kävelylenkit kunnon mukaan” venyivät kyllä äkkiä useiksi kilometreiksi (kädet vain väsyivät…). Kipuja minulla oli harvinaisen vähän.
Kannattaa tehdä kiltisti se mitä lääkäri ja fyssari määrää, ja myös seurata oireitaan. Jos jokin tuntuu olevan pielessä niin yhteyttä leikkaavaan tahoon. Yleensä pystyy kyllä erottamaan milloin oireet johtuvat liiasta innostumisesta ja milloin jokin on pielessä.
Nyt kun muistelen, niin sen 6 viikon jälkeen kepit “lensivät nurkkaan” (eikun kävelin kiltisti palauttamaan apuvälineet Espoon kaupungille) ja aika pian aloin viettää terveen elämää. 4 kk leikkauksesta turistimatkalla Teneriffalla kiipeilin mäkiä ja portaita ilman mitään ongelmia.
Suurin osa lonkkaleikkauksista onnistuu todella hyvin. Mäki- benji- ja laskuvarjonhyppy on kielletty, samoin kössin peluu ja maratonjuoksu, mutta muuten voi elää melkein kuin huvittaa.
1 tykkäys
Kiitos kaikille vastanneille. Leikkaus meni hyvin, 2 yötä sairaalassa ja nyt köpötellään kyynärsauvojen avulla kotona. Täysipainovaraus leikatulle lonkalle 6 vkoa; kivut pysyy hallinnassa lääkecombon (myös vahva opioidi) avulla. Nivussärky on loppunut, josta olen tosi onnellinen. Jumppa ja jalkeilla olo (liikkuminen) onnistuu yllättävän hyvin. Eiköhän se tästä iloksi muutu 
Hyvää loppukesää kaikille 
2 tykkäystä
Minun molemmat lonkkani leikattiin elokuussa 2008. Toipuminen sujui hyvin mutta kesti jokseenkin tarkkaan 2 kk ennen kuin kivut loppuivat, kannattaa siis ottaa rauhallisesti jos ei suju ihan salamavauhtia. Jollakin käy nopeammin ja jollakin hitaammin, mutta omaan tahtiin kuitenkin edistyy.
2 tykkäystä
Hei, on huojentavaa ja ihanaa lukea hyviä leikkauskokemuksia! Itse olen vasta jonottamassa kummankin(toivon mukaan) lonkan tekonivelleikkaukseen. Koronan ja kai muidenkin syitten vuoksi minulle kerrottiin jonotusajan olevan peijakseen 1v- 1,5 v , vasta yksi kuukausi on kulunut tuosta ekasta ortopedin tapaamisesta. Kulumat ovat pitkälle edenneet, mutta se ei tarkoita sitä että leikkausta voisi kiirehtiä. Eli pitkältä tuntuu odottaminen , kun liikkuminen on varsin rajoitettua kyynärsauvan kanssa ja kipujen kanssa. Hoitajan on määrä soittaa minulle maaliskuussa , ja olen ajatellut kysyä, voiko leikkaukseen kenties päästä coxan kautta nopeammin. Viitaten valinnanvapauteen. Ortopedi ei tästä mitään ainakaan maininnut, kauhisteli vain kulumiani. Hermostuttaa !!!
1 tykkäys
Coxan ohella Ortonkin on mahdollinen (jos asut PK-seudun lähellä niin lyhempi matka).
Lonkka on onneksi varsin kiitollinen leikattava, yleensä onnistuvat hyvin.
1 tykkäys
Kiitos vastauksestasi! Olen lueskellut palstaa ja aika monella on hyvää sanottavaa leikkauksesta ja toipumisesta. Kävin eilen lukemassa keskustelu/ kokemuspalstaa coxan leikkauksista. Jotku kiittivät, jotku olivat tyytymättömiä, jotku oli kokeneet jääneensä ”heitteille” mitä tulee jälkikuntoutukseen ja seurantaan. Tietysti ihanteellisinta olisi jos olisi oikein maailman paras ortopedi ja mielellään oikein sukulainen tai perhetuttu . Joka sitten minut iloiten ja taitavasti leikkaisi nopsasti. Nimittäin joku keskusteluspalstalla neuvoi ottamaan selvää keitä ortonissa tai coxassa on, mennä heidän yksityisvastaanotolle ja saada lähete sieltä yleiseen sairaalaan. En vain tunne enkä tiedä ortopedeja enkä heidän taitojaan, enkä edes tiedä onko tuo reitti enää mahdollinen. Naapurini tekonivel on irronnut kaksi kertaa, mutta en muista kuulleeni vastaavia tapauksia. Taidanpa lähte polkemaan kuntopyörää!
1 tykkäys
Minut leikattiin Coxassa ja mielestäni jälkiseurantaa on ollut vallan tarpeeksi, välillä tuntuu että kyselevät liiankin tiuhaan. Se johtuu kyllä ainakin osaksi siitä että minulla on metalli-metallipintaiset tekonivelet, niiden aiheuttamista ongelmista nousi haloo vasta myöhemmin niin että se tuli minun osaltani liian myöhään. Itselleni ei tosin ole tullut niistä vaikeuksia, kromi ja koboltti ovat olleet vähän koholla mutta ei paljon.
1 tykkäys
No nyt on leikkauspäivä lonkalle tiedossa ja valmistaudun siihen eri tavoin. Kiinnostaisi teidän kokemukset, miten olette pärjänneet kotona leikkauksen jälkeen ja varsinkin, jos asutte yksin? Itse tehnyt ruokia pakkaseen ja katsellut kotia sillä silmällä, että siellä sitten pärjäisi kompastumatta mattoihin tai kumartelematta liikaa.
Tieto siitä, että leikkaus lopultakin toteutuu on kyllä helpottava. Mutta pikkuisen jännittää arjessa selviytyminen.
1 tykkäys
Lähinnä kotiuduttua ongelmana on se, että kepeillä kulkiessa ei ole kättä vapaana, ja sitten pukeutuminen, jos oikein muistan vuosien takaa.
Puin ja riisuin saunassa, jossa keskilaude oli hyvällä tukikorkeudella (se alimmaisena toimiva penkki työnnettiin sivuun).
Tarjoiluvaunusta tai vaikka korivaunusta on hyötyä.
(sillä vanhalla palstalla olisi ollut hyviä neuvoja vaikka kuinka paljon valmiina, huoks.)
3 tykkäystä
Hei
Sama teema takana minulla. Sain vinkin työterveydestä, että riittää heiltä lähete jossa mainitaan vainnan vapaudesta. Nyt kun uudet hyvinvointialueet tulivat, se vaikeutti hieman kauemmas hakeutumista. Minä olisin mennyt Pihlajalinnan Jämsänjokilaakson siaraalaan mutta sittentyöterveyden ortopedi päätti tehdä kiirehtimislähetteen Peijakseen kaksi viikkoa sitten. Leikkauksen arvellaan olevan huhtikuussa. Minulle oli kehittynyt kaputnekroosi ja sairaslomalla kahdella kyynärsauvalla etenen.
1 tykkäys
Ahaa, sehän on nopeaa toimintaa. Minulle annettiin jonotusarvioksi tammikuussa , peijaksen ortopedin pakeilla kun olin, puolitoista vuotta. Hoitaja vahvisti myöhemmin saman tiedon. Minulla siis kummatkin lonkat kaipaavat tekoniveltä ja kulumat vaikea- asteiset, ortopedin mielestä oikein erittäin pitkälle kehittyneet kulumat. Käytän kahta kyynärsauvaa , tai ainakin yhtä. Toivon mutta samalla pelkään sitä, että yhtäkkiä tulisikin ilmoitus leikkauksen pikaisesta toimeenpanosta. Yksi päivä ajattelin, että ko sairaalaseikkailu on jännittävyydessään samaa luokkaa kuin jos pistäytyisi new yorkissa.
1 tykkäys
Kiitos Laura vinkeistä. Vaunua ei kotona ole, täytyy pärjäillä ilman. Sehän hankalaa varmaan onkin, että ei ole vapaata kättä, kun mitään tavaraa pitäisi siirtää paikasta toiseen.
Mutta jospa kivut jäisivät leikkauspöydälle. Sen tähden on valmis hankaluuksia kestämään.
1 tykkäys
Kyllä minä pärjäsin leikkauksen jälkeen yksin kotona ihan kelvollisesti. En muista enää yksityiskohtia tarkkaan, tarjoiluvaunua ei minullakaan ollut mutta hyödyntämällä jo olemassa olevia huonekaluja pystyi siirtelemään tavaroita paikasta toiseen. Kaikki kävi hitaammin kuin tavallisesti mutta kaikki tarpeellinen tuli tehtyä. Ruokaa kannattaa tosiaan tehdä etukäteen pakkaseen, se on hyvä apu mutta ihmeesti sitä keksii kaikenlaisia vippakonsteja sitten tilanteen mukaan. Aika pian selviää yhdellä kyynärsauvalla ja sitten on jo toinen käsi vapaana.
2 tykkäystä
No niin, leikkaus takana ja kotona köpötellään hitaasti. Pikkuhiljaa oppii keinoja, miten tavaroita siirtelee paikasta toiseen keppien kera ja huonekaluista tosiaan saa tukea kuten Sopuli sanoitkin. Imurointiin en ole vielä arvannut, se saa odottaa aikaa parempaa.
Mutta mukavaa on, että lonkkakivut ovat aika lailla kadonneet. Toki vielä haavassa kipua, ettei tässä ihan kivuttomia olla. Mutta antaa toivoa kivuttomasta tai ainakin kivuttomammasta tulevasta 
Vielä kun kohta pääsisi enemmän ulos köpyttelemään kevätaurinkoon. Liikkuminen ollut pääasiassa sisätiloissa ja pihapiirissä hiukan.
2 tykkäystä