Minulle on suositeltu liikkuvuuden parantamiseksi sekä venyttelynä ns. lasten kyykkyasentoa, eli se missä ollaan jalkapohjat maassa ja kyykytään ihan alas polvet sivulle päin.
Mietin vaan kuinka hyväksi se on lonkkien tekonivelille ?
Se on kyllä ihan fyssarin mielipide asiasta, mutta onko kenelläkään täällä kokemuksia asiasta ?
Ennen leikkauksia ja nivelrikko kipuja pystyin olemaan tuossa asennossa ihan hyvin.
Kuka on suositellut? Minulle kyllä tuli mieleen tekonivelen sijoiltaanmenovaara. Muinoiset “pieninuppiset” mallithan olivat niin helposti luiskahtavia, että taivutusrajoitus jäi 90 asteeseen (muistan kun alkoi näyttää siltä että leikata pitäisi, löysin jonkin ikuvanhan Heinolan sairaalan potilasohjeen ja meinasi tulla itku; sitten onneksi löytyi juttu jostakin jääkiekonpelaajasta “jolle tulee nyt muutaman kuukauden tauko”; totuus oli sitten onneksi lähempänä sitä lätkäjätkää). ’
Mutta toisaalta tuntemuksien mukaan (ja jos pysyt varmistamaan sieltä, missä jalkasi on leikattu). Sitä tekoniveltähän ei saisi vääntää väkisin mihinkään ääriasentoon, ja äkkiliikkeitä pitää välttää.
2 tykkäystä
Terveydenhoitaja, joka on kyllä hyvin perehtynyt niveljuttuihin. Eikä tosiaankaan ollut kyse siitä, että kerralla ” jysäytetään” alas vaan pikku hiljaa niin että lihakset ja jänteet alkaa venyä pikku hiljaa.
Mutta silti se kuulostaa aika rajulta! 
Kun lisäksi polvet nivelrikkoiset, eli ihan tavallinenkin kyykky vaikeeta!
Enpä tiedä, taitaa jäädä edes yrittämättä. Se nyt vielä puuttuis, että tekonivelet menisi pois paikoiltaan tai irtoaisi! 
Ajattelin vaan onko kukaan muu saanut vastaavia ohjeita!
Minulle tulee mieleen että kokeilee tuota niin että pystyy pitämään jostakin kiinni. Tuossa kyykkäämisessä tulee mieleen se vaara, että menettää tasapainonsa ja tulee äkkinykäys johonkin suuntaan. Varsinkin jos polviin ei voi luottaa.
Itse olen joskus venyttänyt selinmakuulla, polvet koukkuun ja sitten levitetään siitä.
1 tykkäys
Niin pakko olisi varmasti pitää kiinni jostain, tasapaino kun on huteraa varsinkin asennossa missä ei ole ollut !
Mutta taidanpa tyytyä kokeilemaan / käyttämään selin makuuasennossa tuota koukistusta. Tuntuu venyttävän hyvin siinäkin, ja tuntuu paljon pehmeämmältä tavalta! 
Mä näin videon jossa Jutta Larm hyppi tosi korkealle kuntosalikorokkeelle sen lonkka leikkauksen jälkeen joten kait ne kestää , sillä hän leikattiin molemmat yhtä aikaa.
Tietty sekin vaikuttaa varmasti miten olet liikkunut ennen leikkausta!
Ainakin mulle lääkäri ei ole suositellut esim. juoksemisen aloittamista, kun en ole ennenkään sitä harrastanut!
Tulipa testattua käsipainojen kanssa jumppaa, missä kyykätään aika alas. 
en edes laskenut alas asti, mutta reilu 2-3 viikkoa ollaan oltu aika hissukseen ja särkylääkkeitä syöty jälleen…
Ilmeisesti tuo reilu haara-asento kipeytti nivus alueen ja heijastui alaselkään. Vasen oli pahempi, mutta molemmat kipuili kyllä.
Kävely oli kuin ”jaskat” housussa, edes kuntopyöräily ei oikein sujunut!
Noh taas tietää mitä ei kannata edes haaveilla…
kummasti kyllä kipeytyi vaikka vähällä aloitinkin, mutta kun ei sovi edes satulatuolissa istuminen niin näin kävi!
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa…
Syväkyykky onnistuu nyt, kuusi viikkoa leikkauksesta. Sen sijaan kyykkysarjoja, joissa reidet käyvät vaakasuorassa, en vielä pysty tekemään, koska polvia vihloo nivelkulman ylittäessä noin 25 astetta. Buranan ja Panadolin kanssa ehkä menisi, kunhan ne vain vaikuttaisivat!
Terveyskeskuksen fyssari epäili vihlonnan aiheutuvan lonkan alueen lihaksista, vasen reisi on ehkä viidenneksen pienempi kuin oikea. Kesäkuun puolivälissä näen hänet seuraavan kerran. Lisäksi työkykyvakuutukseemme kuuluu 12-15 hoitokertaa/leikkaus. Maanantaina menen Mehiläiseen.