Eräänä lauantaina
Itken - en halua itkeä.
Kyyneleet valuu poskia pitkin - harmittaa.
Vuosien saatossa olen kovettanut itseäni
-syyt on moninaiset.
Paatunut sydämeni rakoilee,
vielä se ei ole täysin tunteeton.
Tänään kamelin selkä taittui,
elämän paska päälleni kaatui.
Viimeinen pisara oli kipu, raastava kipu.
Saatana tätä mun elämää!
Aina en jaksaisi tätä kivun taakkaa kantaa.
Minkäs teet - vaikka vastaan taistelen,
pitkälleen se mut kaataa.
Mieli on maassa,
kipu kroppaa raastaa - suututtaa.
Vieläkö tästä jaksan ylös nousta,
harmit olkapäiltä pois karistaa?
Ehkä vielä jostain löydän sen ilonpisaran,
joka elämääni ilon aihetta antaa,
jalkojani taas kantaa.
Kuivaan kyyneleet, nousen ylös,
mietin mitä nyt teen
-alan virkata,
ehkä kohta kipu helpottaa.
Mielialan nousu ei hetkessä tapahdu,
kai se ajan kanssa iloksi muuttuu
-näin toivon, sitä haluan.
SiMä 5.2.2022
Kirjoittaminen, etenkin runot, käsityöt/askartelu auttaa minua unohtamaan kivut - edes hetkeksi ja samalla saan ”nollattua pääni”.
Käsityöt esim. virkkausta halusin tehdä, mutta miten onnistun näillä koppurasormillani… Kunnes keksin, tarpeeksi paksu lanka & virkkuukoukku ja helppo ohje - siispä tekemään kämmekät ja ranteenlämmittäjät. Ai että, kun mieli virkistyi, hymyyn nousi suu ja sain kokea onnistumisen iloa.
Kylmägeeliä ilman en lähde mihinkään reissuun, kulkee aina mukanani käsilaukussa.
Vertais’tukijana oleminen auttaa myös itseäni, jos ja kun saan olla kuulevana korvana, tukena toiselle.
Mitä keinoja te käytätte kivun lievittäjänä, myös mahdollisen lääkityksen lisänä?